Mahdottomista unelmista todeksi - oletko valmis?

Sep 12, 2021

Hei! Jos emme ole vielä tavanneet, olen Katja Presnal. 

Kun luen omaa virallista esittelytekstiäni, on vaikea uskoa että olen tehnyt niin monista ura- ja elämän unelmista totta.

Ja silti lyhyt esittelyteksti on juuri sitä: todella lyhyt, kuin pieni maistiainen siitä koko tarinasta miten Paimion tyttö lähti maailmalle tädin vanhaa Samsoniten matkalaukkua raahaten, ja jäi sille tielleen 20:n vuoden ajaksi.

Ja aivan kuin vahingossa minusta tulikin tienraivaaja sosiaalisen median alalla, ennen kuin monikaan uskoi sen mahdollisuuksiin markkinointityökaluna, saati sitten että somen käytöstä voisi olla jotain hyötyä oman uran rakentamiseen tai työelämään. Aloitin ensimmäisen blogini vuonna 2005, tosin en tiennyt että sitä että kirjoittaa juttuja verkkosivulle sanotaan bloggaamiseksi, ja vasta kun perustin Skimbacon muutamaa vuotta myöhemmin aloin virallisesti bloggaamaan. 

Olisi helppo tässä itsekin kiittää bloggaamista ja sosiaalista mediaa monesta asiasta, mutta itse tiedän että sosiaalinen media on vain työkalu, siinä mielessä kuin rahakin, ja itsestä se on kiinni mitä näillä työkaluilla haluaa itselleen luoda. 

Joskus elämässä on hetkiä kun tietää että paluuta vanhaan ei enää ole jos ottaa seuraavan askeleen. Itsellä yksi näistä hetkistä oli kun lensin Helsingistä ensimmäistä kertaa New York Cityyn, 23-vuotiaana, totaalisen rakastuneena amerikkalaiseen helikopterilentäjään. Äiti ja isä olivat Helsinki-Vantaalla hyvästelemässä ja ihmettelivät miksi olin niin hermostunut, olinhan jo matkustanut aika paljonkin yksin sitä ennen. En pelännyt lähtemistä, vaan pelkäsin jos en tulekaan koskaan takaisin. Tiesin että kun lähden sille lennolle, elämäni muuttuu täysin, ja vaikka olin valmis muutokseen, se silti pelotti. 

Kun lentokone nousi ilmaan, olin rauhallinen, ja tiesin että nyt se on menoa. Ja niin se on ollutkin.

Ensimmäinen askel on aina se pelottavin. Mutta kun tietää suunnan, ja tavoitteet, ja kun päättää että nyt mä sinne menen, niin kyllä ne kulkuvälineet ja työkalut ovat aina löytyneet. Luopuminen vanhoista ajatusmalleista, työpaikoista, ihmisistä jotka eivät tue sinua, tai tavarasta, kodista, kotipaikkakunnasta --- kaikki tämä on vaikeaa ja kivuliasta, ja  suurin syy miksemme aina lähde sille "matkalle" joka vie meidät unelmiemme tavoitteisiin. Unelmien toteutumiselle täytyy tehdä tilaa.

Joskus myös paluu vanhaan on vaikeaa. Palasin Suomeen neljä vuotta sitten, enkä missään nimessä halunnut olla mitenkään esillä. Olin kyllästynyt vaikuttajamaailmaan, en kaivannut sitä aikaa kun heräsin aamulla ja ensimmäiseksi tsekkasin onko yön aikana tullut lisää tykkäyksiä tai kutsuja jonnekin toiselle puolelle maailmaa. Joskus herätessä en edes muistanut missä olin, ja piti muistuttaa itselle "olet nyt Marokossa matkalla, mutta asut Ruotsissa." Halusin jotain muuta.

Otin uuden profiilikuvan, tylsän selfien musta bleiseri päällä, ja yritin tehdä itsestäni mahdollisimman normaalin ja tylsän, enkä uskaltanut kertoa kaikista seikkailuistani ympäri maailmaa tai niistä eri maista joissa olin asunut, tai kaikista työkokemuksista joita minulla oli. Tiesin että olin outolintu, en enää kunnolla suomalainen, mutta en kunnolla amerikkalainenkaan. Vaan tälläinen väliinputoaja, joka Pohjois-Amerikassa on aina "pohjoismaalainen" ja pohjoismaissa niin "amerikkalaistunut". Halusin vain kuunnella, enkä sanoa sanaakaan. 

Ehkä se oli jo jotain keski-iän kriisin alkua, lapset alkoivat jo puhua korkeakouluopinnoista, ja niin oma isäni kuin appiukkoni sairastuivat pahanlaatuisesti.

Verkostossani moni halusi ja eli samaa matkailuelämää kuin mekin olimme aina eläneet. En edes muista kaikkia osoitteita joissa olen asunut. Yht' äkkiä aloin unelmoimaan punaisesta mökistä ja perunamaasta, saaristossa tietenkin. En halunnut enää kaivaa jalkojani Jimbaran beachin hiekkaan Balilla tai Nova Scotian mutaiseen merenpohjaan. Halusin kylmän Lonkeron saunan jälkeen ja hiljaisuutta. Halusin mennä kotiin, mutta en enää edes tiennyt missä koti oikein oli. 

Nyt tunnen että olen kierrellyt Nuottaniemen rantaa ja Espoon metsiköitä tarpeeksi. Olen tehnyt töitä, kuunnellut kiltisti, opetellut elämään uudelleen Suomessa, ja selviytynyt joten kuten käänteisestä kulttuurishokista. Jalat on taas maankamaralla. 

Globaali pandemia teki sen että monet muutkin alkoivat kysyä samoja kysymyksiä kuin minä olin miettinyt jo jonkin aikaa.

Mitä haluan seuraavaksi? Onko paluuta entiseen? Jos saisin valita, millaisen tulevaisuuden rakennan itselleni? Mikä elämässä on oikeasti minulle tärkeää? Haluanko enää olla tässä paskapaikassa töissä jossa minua ei arvosteta? Mitä unelmia minulla on vielä saavuttamatta? Mitä taitoja minulla on joita voisin hyödyntää ja alkaakin tekemään jotain uutta? 

Ja niin syntyi Insider Society ja juuri ennen joulua 2020 syntyi idea Big Rich Moneysta. 

Ehkä sinäkin olet valmis johonkin uuteen, tai haluat saada vihdoin ne vanhat unelmat jotka ovat olleet mielessäsi pitkään toteutumaan. Kenties jo otitkin ensimmäisen askeleen, ja kaipaat sitä että joku välillä kannustaa, tai antaa konkreettisia neuvoja miten se seuraava kasvuloikka tehdään. 

Olen valmis.

Big Rich Money on valmis, ja odottaa sinua. 

Nyt on meidän aika tehdä unelmista totta ja yrittäjän haaveista kannattavaa liiketoimintaa. 

Mitä unelmia sinä haluat toteuttaa?

Itse uskalsin kirjoittaa kirjan suomeksi, vaikka kielitaitoni on rapistunut vuosien varrella. Onneksi on aina ihmisiä jotka voivat auttaa - kirjaani ei ikinä oltaisi voitu julkaista ilman kunnon editointia. Mutta haluan olla täällä Insider Societyssä oma itseni, kaikkine virheineni, ilman editointia. 

Ohessa muutamia muita juttuja matkan varrelta. 

Olin elämäni ensimmäistä kertaa purjeveneessä ja voitin Volvo Ocean Race-osakilpailussa mitalin. 

 

Mulla on paniikkihäiriö, ja puhuminen ison yleisön edessä jännittää. Mutta olen silti puhunut konferensseissa ympäri maailmaa satojen ihmisten edessä - englanniksi. Peloista pääsee parhaiten eroon menemällä niitä kohti. Tässä kuvassa puhun miten avaruusmatkailu tulee vaikuttamaan matkailualaan tulevaisuudessa. Mikään unelma ei ole liian iso, siksi olen tehnyt hommia myös astronauttien kanssa. 

Halusin nähdä maailmaa, mutta en aina itsekään osannut päättää mihin mennä seuraavaksi. Joten loin sellaisen elämän että minua alettiin kutsua matkoille. Tässä kuvassa olen menossa katsomaan elefantteja Sri Lankassa.

Perhe on aina ollut kaikista tärkein, joten perhe on usein ollut mukana työjutuissa. Parin vuoden ajan muun muassa tein yhteistyötä Park Cityssä olevan laskettelukeskuksen kanssa, ja työkuvaan kuului useat laskettelureissut perheen kanssa. 

Kerran mut lennätettiin Los Angelesiin syömään tortillalastuja Spice Girlsin Mel B:n kanssa. Seuraavalla kerralla lensin Losiin koska Kodak pyysi jos voisin mennä Oscareiden punaiselle matolle ottamaan valokuvia. 

 

Ei ole olemassa mahdottomia unelmia.

Älä usko kun ihmiset sanovat sinulle ettei joku ole mahdollista. Aina löytyy joku keino. 

Jos kaipaat vertaistukea, liity Insider Societyyn, ja jos kaipaat konkreettisia neuvoja miten rakentaa unelmiesi liiketoiminta, niin lue Big Rich Money kirja, tai ilmoittaudu Big Rich Money verkkokurssille. 

 

Big Rich Money - Miten tehdä yrittäjän unelmista totta on innostava ohjekirja yrittäjille, ja näyttää konkreettisesti miten kasvatat yrityksesi seuraavalle tasolle.

 
Osta kirja

Liity uutiskirjelistalle!

Tilaa Sisäpiirin Briiffi ja olet ensimmäisten joukossa kuulemassa kivoja uutisia ja vinkkejä.

Voit peruuttaa uutiskirjeen halutessasi.